arvella – Finnish with old forms verb conjugation

Finnish with old forms verb forms of arvella

Warning! This page contains a lot of Finnish verb forms that do not exist in today's Finnish. Click here to conjugate today's Finnish verbs.

The obsolete and archaic forms are marked in purple.

The Finnish verb conjugations are grouped in three conjugation tables:

Active

Indicative Mood

Affirmative

Present

minäarvelen
sinäarvelet
hänarvelee
mearvelemme
tearvelette
hearvelevat

Perfect

minäolen arvellut
sinäolet arvellut
hänon arvellut
meolemme arvelleet
teolette arvelleet
heovat arvelleet

Imperfect

minäarvelin
sinäarvelit
hänarveli
mearvelimme
tearvelitte
hearvelivat

Pluperfect

minäolin arvellut
sinäolit arvellut
hänoli arvellut
meolimme arvelleet
teolitte arvelleet
heolivat arvelleet

Negative

Present

minäen arvele
sinäet arvele
hänei arvele
meemme arvele
teette arvele
heeivät arvele

Perfect

minäen ole arvellut
sinäet ole arvellut
hänei ole arvellut
meemme ole arvelleet
teette ole arvelleet
heeivät ole arvelleet

Imperfect

minäen arvellut
sinäet arvellut
hänei arvellut
meemme arvelleet
teette arvelleet
heeivät arvelleet

Pluperfect

minäen ollut arvellut
sinäet ollut arvellut
hänei ollut arvellut
meemme olleet arvelleet
teette olleet arvelleet
heeivät olleet arvelleet

Potential Mood

Affirmative

Present

minäarvellen
sinäarvellet
hänarvellee
mearvellemme
tearvellette
hearvellevat

Perfect

minälienen arvellut
sinälienet arvellut
hänlienee arvellut
melienemme arvelleet
telienette arvelleet
helienevät arvelleet

Negative

Present

minäen arvelle
sinäet arvelle
hänei arvelle
meemme arvelle
teette arvelle
heeivät arvelle

Perfect

minäen liene arvellut
sinäet liene arvellut
hänei liene arvellut
meemme liene arvelleet
teette liene arvelleet
heeivät liene arvelleet

Conditional Mood

Affirmative

Present

minäarvelisin
sinäarvelisit
hänarvelisi
mearvelisimme
tearvelisitte
hearvelisivat

Perfect

minäolisin arvellut
sinäolisit arvellut
hänolisi arvellut
meolisimme arvelleet
teolisitte arvelleet
heolisivat arvelleet

Negative

Present

minäen arvelisi
sinäet arvelisi
hänei arvelisi
meemme arvelisi
teette arvelisi
heeivät arvelisi

Perfect

minäen olisi arvellut
sinäet olisi arvellut
hänei olisi arvellut
meemme olisi arvelleet
teette olisi arvelleet
heeivät olisi arvelleet

Imperative Mood

The 3rd person forms in Imperative are borrowed from the corresponding optative mood forms.

Affirmative

Present

arvelkaami; arvelkaani
(sinä)arvele
(hän)arvelkoon
(me)arvelkaamme
(te)arvelkaa
(he)arvelkoot

Perfect

(hän)olkoon arvellut
(he)olkoot arvelleet

Negative

Present

älkäämi; älkääni arvelko
(sinä)älä arvele
(hän)älköön arvelko
(me)älkäämme arvelko
(te)älkäätte arvelko
(he)älkööt arvelko

Perfect

älkäämi; älkääni olko arvellut
(sinä)älä ole arvellut
(hän)älköön olko arvellut
(me)älkäämme olko arvelleet
(te)älkäätte olko arvelleet
(he)älkööt olko arvelleet

Eventive Mood

Affirmative

Present

minäarvelleisin
sinäarvelleisit
hänarvelleisi
mearvelleisimme
tearvelleisitte
hearvelleisivat

Perfect

minälienisin arvellut
sinälienisit arvellut
hänlienisi arvellut
melienisimme arvelleet
telienisitte arvelleet
helienisivät arvelleet

Negative

Present

minäen arvelleisi
sinäet arvelleisi
hänei arvelleisi
meemme arvelleisi
teette arvelleisi
heeivät arvelleisi

Perfect

minäen lienisi arvellut
sinäet lienisi arvellut
hänei lienisi arvellut
meemme lienisi arvelleet
teette lienisi arvelleet
heeivät lienisi arvelleet

Optative Mood

Affirmative

Present

minäarvellon
sinäarvellos
hänarvelkoon
mearvelkoomme
tearvelkootte
hearvelkoot

Perfect

minäollon arvellut
sinäolkootte arvellut
hänolkoon arvellut
meolkoomme arvelleet
teolkootte arvelleet
heolkoot arvelleet

Negative

Present

minäällön arvele
sinäällös arvele
hänälköön arvelko
meälköömme arvelko
teälköötte arvelko
heälkööt arvelko

Perfect

minäällön ollo arvellut
sinäällös ollo arvellut
hänälköön olko arvellut
meälköömme olko arvelleet
teälköötte olko arvelleet
heälkööt olko arvelleet

Passive

Indicative Mood

Affirmative

Present

arvellaan

Perfect

on arveltu

Imperfect

arveltiin

Pluperfect

oli arveltu

Negative

Present

ei arvella

Perfect

ei ole arveltu

Imperfect

ei arveltu

Pluperfect

ei ollut arveltu

Potential Mood

Affirmative

Present

arveltaneen

Perfect

lienee arveltu

Negative

Present

ei arveltane

Perfect

ei liene arveltu

Conditional Mood

Affirmative

Present

arveltaisiin

Perfect

olisi arveltu

Negative

Present

ei arveltaisi

Perfect

ei olisi arveltu

Imperative Mood

Affirmative

Present

arveltakoon

Perfect

olkoon arveltu

Negative

Present

älköön arveltako

Perfect

älköön olko arveltu

Eventive Mood

Affirmative

Present

arveltaneisiin

Perfect

lienisi arveltu

Negative

Present

ei arveltaneisi

Perfect

ei lienisi arveltu

Optative Mood

Affirmative

Present

Perfect

Negative

Present

ällön arveltako
ällös arveltako
älköön arveltako
älköömme arveltako
älköötte arveltako
älkööt arveltako

Perfect

ällön oltako arveltu
ällös oltako arveltu
älköön oltako arveltu
älköömme oltako arvelleet
älköötte oltako arvelleet
älkööt oltako arvelleet

Nominal Forms

Infinitives

I Infinitive (Base Form)

arvella

II Infinitive

Active Inessivearvellessa
Active Instructivearvellen
Passive Inessivearveltaessa

III Infinitive

Active Inessivearvelemassa
Active Elativearvelemasta
Active Illativearvelemaan
Active Adessivearvelemalla
Active Abessivearvelematta
Active Instructivearveleman
Passive Instructivearveltaman

IV Infinitive

Active Nominativearveleminen
Active Partitivearvelemista

V Infinitive

arvelemaisillani

Participles

Active 1st Participlearveleva
Active 2nd Participlearvellut
Active 3rd Participlearvelema
Passive 1st Participlearveltava
Passive 2nd Participlearveltu

Other

Examples in Finnish Dialects

arvella
Examples
  • kyl mee stä arpeli etè niit kotto löör. (Mynämäki)
  • Vallesmanni meni yhteen torppaan sit, misä sen Sika-Kyästin – – arveltiiv vähä olevan niinku – – olentoo, oleskelevan. (Somero)
  • jokùset arpeli senukon tulèvajtaas moittimaan ja otti vittaj ja sivèli sinnep paljaisiin kintuin. (Vampula)
  • Arvelen sano Ketola ku valehteli sp. (Parkano)
  • Kortetta tehtäessä syksyllä pilettiin sukat ja kengät jallaasa kuka arveli jalakojaam paleltavan. (Orivesi)
  • se arveliedes vähän saavansa. (Hattula)
  • Kun mentiin taksvärkkiin, otettiin viikate mukaan silloin koska sit arveltiin tarvita. (Padasjoki)
  • arveleevatten että setalo on näil paikol ollu. (Kymi)
  • eikä ne sinnuu tiij̆jä ehk= edes arvel̆lakkoa, jot sie uot pirrum̆myöjä. (Sakkola)
  • Ei neu kaikki tosii mitä ne akat arveloo sp. (Kitee)
  • arvelt̆tiij jos òis kiärmep purruk vasikkaa, kun sillä oli pää turvoksissa. (Kiihtelysvaara)
  • Millaiseen paikkaan merta laitettiin? – no sillä èi ollut meär̆ree, missä arvel kaloja liikkuvan. (Juuka)
  • uń tottee nähhää, sinnet tänne arvellaa sp. (Juva)
  • Minä arvele että se on siellä. (Karstula)
  • Arvelin sinu ihteski ymmärtävän sisares kohtua, kohtaa, osaa, tilaa. (Korpilahti)
  • lapset kun ne arvelee että pääsijäinen tullee alkavat pyytää, että äiti tekisi mämmiä. (Keuruu)
  • arvelekko että tulis sota? (Himanka)
  • yksi luulee, toenen arvelee kolomas èi tiij̆jäv vissiin sp. (Utajärvi)
  • joka kerran keksitään niin sitä aena arvellaan sp. (Sotkamo)
  • me sen arvelima niim menevän. (Rovaniemi)
  • mi en olè varma jos se on lapìn nimì, mie koht ̮arvelen, melkein otaksun. (Vittanki)
  • minä arveĺij jotta ne moata palkihtuhreillaan eĺikkäuhrasivat niillen imeisillen jotka ennystään oĺ ollu, ennen olivat eläneet. (Vermlanti)
  • Vartoo jahka mä asiaa arvelen. (Längelmäki)
  • Kyllä minä sitä asiaa arvelim moniappäi. (Luopioinen)
  • Eihää siin tartte koko päivää seisoa ja arvella yhtä asiaa. (Askola)
  • Mitäs siin arvelet, men hakemah hevoin koti. (Kymi)
  • ei siin paĺjo huolint ku seeräs äkkipikainen mies räjähti [!], arvelt tekojakoa et mitä sitä teheä. (Lemi)
  • Annahhaan se arveloo, osovaa se sittä sen sanook. (Ilomantsi)
  • jos arvel̆loo sen aekusta miten se on tiukkoo mèijän elämä ollut nuorena. (Juuka)
  • ajat männöö arvellessa päevät piätä kiänellessä sp. (Juva)
  • Arvelee asiaa puolin ja toisin. (Iisalmi)
  • Mitäs tuosta arvelet, lähem mukkaan. (Saarijärvi)
  • Kun mökilleni ehdotettiin tehtäväksi tietä, vastustin: arvelkaapas nyk kuinka kauvom minä täsä asun! (Himanka)
  • saa ihtek kuki arvella että miten tapaus on selitettävissä. (Saloinen)
  • Veneessä pitää olla kaikki kunnossa, sillä jos tulee myrsky ei siin ole aikaa arvella. (Raisi)
  • arvelee, että kuinka nyt on asiat käynhet. (Jällivaara)
  • ne arveĺ jotta pitäś männäperunoita nostamaan kun on seätä. (Vermlanti)
  • mä arpelin tulla teil. (Raisio)
  • Riiheskin on kuivattupellavia mutta isä ei ikänä arvellukkaan ajatellak kuivatar riihes jottei se palanu. (Peräseinäjoki)
  • Arvelem mennä huamen kaupunkiin. (Askola)
  • Tuhma kuoloo, milloin otetaan, viisas lähtöö milloin arveloo sp. (Korpiselkä)
  • arvelin kàupalta kenk̆kii, èi ollum minun miel̆lèis̆sii. (Kiihtelysvaara)
  • tòennam= tosiaan minä arvelij jotta kään siellä kahtomassa, jotta on àejjat kohallaan kul lehmät pannaan sinne. (Nilsiä)
  • Minä tästä arvelil lähtät Timmoo. (Saarijärvi)
  • jos arvellaan tehän nelimetrinem peräseinä elikkä oviseinä mitataan sen mukaan. (Siikajoki)
  • arvelin käyväk Pelekolassa kylässä. (Sotkamo)
  • mie arvelij jotta anna mie käyn= käynpä kattomasa. (Rovaniemi)
  • Mitä sinä arvelet siitä. (Sääksmäki)
  • Mitäs siä siit asijast arvelet? (Myrskylä)
  • Mitäs äiti arvelee täst minun hamehestain. (Kymi)
  • minä arvelij jotta èi selukemaan opettelu mullem passoo. (Nilsiä)
  • Lähemmäkös me kylhään, vai mitä sie arvelet? (Alatornio)
  • kun arveltiin ettäkoivun lehti on täys ettei oo enää pihkanen ni tehtiiv vihta. (Pomarkku)
  • Myö arveltii et niis verkkois oli siin kakskymmäntviis nelikkoo hailii. (Lavansaari)
  • Ei sillo olt mittää numeroiennen pirroissa, se pit muute vaa päässään arvella minkälainen sen piti olla. (Joutseno)
  • Arveleppas monta metrii tuos pinoss ̮on halkoi! (Antrea)
  • minä silimähavilla arvelij jotta kokelas selääkäri on. (Juuka)
  • Ei miestä huoli mekkoosa arvella sp. (Joroinen)
  • Heinänkukastahan sitä paljoˀ arveltii milloin olisi aloitettava heinänteko. (Jämsä)
  • Jussi arveli että nuita halakoja pitäs ollan nuiv viis syltä. (Perho)
  • sittehalot lajottihil latehesek ko, arveli että siinä on sesylen määrä. (Himanka)
  • sil kal arveltii= yritettiin arpomalla saada selville saroil missäpäi lehmät o. (Iitti)
  • ja sehuimauskohtaus tulee niin äksyst= nopeasti ettei sit osa arvellakaa. (Kymi)
  • Löťjös-vainoa heä noita arvèĺ ilmoi, ennusteli säitä. (Pyhäjärvi Vpl.)
  • mistäpä tuon nyt arveĺ. (Vehmersalmi)
  • Noissaa= ruvetaan arvelemmaa= arvaamaan, esittämään arvotuksii. (Kallivere)

Samples in Old Finnish

arvella
Citations
  • (1700) Jar|pelen, -wella frequ. = arwata
  • (1750) G I 31aar|pelen, -wella lotta; 31d ar| welen, -pelen dim. gissar, idem. freqv.; arpelen, arwelen joss annan jag twekar tu tal om jag gifwer; arweloopi sitä gissar, räknar efter; arweleepi aiwosahan slår öfwer hos sig sielf, i sin hierna; akallehen arweloopi, lähdengkö rådfrågar sin hustru, mån jag skal gå

Examples
  • Weg 1747 551se yxikertainen joucko itzestäns ej tiedä eikä ole nijn ulottuwainen arweleman eli päättelemän
  • Cygn 1774 270Mitä hän arweli taitawan hänelle tapahtua Helluntai Juhlalla Jerusalemisa
  • As 1779a C1bjos Kuning:nen Maj:ti on kauwan arwellut [raha-asioiden järjestelyssä], nijn on se ollut täyden tiedon tähden tämän asian painosta
  • As 1794a 2b[Kun pannu] on kiehunut – – niin arwelemata pitä ruwettaman krämpämään

Translations

  • imagine, (transitive) to assume
  • imagine, (transitive) to conjecture
  • suppose, theorize; hypothesize
  • think, guess, reckon