huikata – Finnish with old forms verb conjugation

Finnish with old forms verb forms of huikata

Warning! This page contains a lot of Finnish verb forms that do not exist in today's Finnish. Click here to conjugate today's Finnish verbs.

The obsolete and archaic forms are marked in purple.

The Finnish verb conjugations are grouped in three conjugation tables:

Active

Indicative Mood

Affirmative

Present

minähuikkaan
sinähuikkaat
hänhuikkaa
mehuikkaamme
tehuikkaatte
hehuikkaavat

Perfect

minäolen huikannut
sinäolet huikannut
hänon huikannut
meolemme huikanneet
teolette huikanneet
heovat huikanneet

Imperfect

minähuikkasin
sinähuikkasit
hänhuikkasi
mehuikkasimme
tehuikkasitte
hehuikkasivat

Pluperfect

minäolin huikannut
sinäolit huikannut
hänoli huikannut
meolimme huikanneet
teolitte huikanneet
heolivat huikanneet

Negative

Present

minäen huikkaa
sinäet huikkaa
hänei huikkaa
meemme huikkaa
teette huikkaa
heeivät huikkaa

Perfect

minäen ole huikannut
sinäet ole huikannut
hänei ole huikannut
meemme ole huikanneet
teette ole huikanneet
heeivät ole huikanneet

Imperfect

minäen huikannut
sinäet huikannut
hänei huikannut
meemme huikanneet
teette huikanneet
heeivät huikanneet

Pluperfect

minäen ollut huikannut
sinäet ollut huikannut
hänei ollut huikannut
meemme olleet huikanneet
teette olleet huikanneet
heeivät olleet huikanneet

Potential Mood

Affirmative

Present

minähuikannen
sinähuikannet
hänhuikannee
mehuikannemme
tehuikannette
hehuikannevat

Perfect

minälienen huikannut
sinälienet huikannut
hänlienee huikannut
melienemme huikanneet
telienette huikanneet
helienevät huikanneet

Negative

Present

minäen huikanne
sinäet huikanne
hänei huikanne
meemme huikanne
teette huikanne
heeivät huikanne

Perfect

minäen liene huikannut
sinäet liene huikannut
hänei liene huikannut
meemme liene huikanneet
teette liene huikanneet
heeivät liene huikanneet

Conditional Mood

Affirmative

Present

minähuikkaisin
sinähuikkaisit
hänhuikkaisi
mehuikkaisimme
tehuikkaisitte
hehuikkaisivat

Perfect

minäolisin huikannut
sinäolisit huikannut
hänolisi huikannut
meolisimme huikanneet
teolisitte huikanneet
heolisivat huikanneet

Negative

Present

minäen huikkaisi
sinäet huikkaisi
hänei huikkaisi
meemme huikkaisi
teette huikkaisi
heeivät huikkaisi

Perfect

minäen olisi huikannut
sinäet olisi huikannut
hänei olisi huikannut
meemme olisi huikanneet
teette olisi huikanneet
heeivät olisi huikanneet

Imperative Mood

The 3rd person forms in Imperative are borrowed from the corresponding optative mood forms.

Affirmative

Present

huikatkaami; huikatkaani
(sinä)huikkaa
(hän)huikatkoon
(me)huikatkaamme
(te)huikatkaa
(he)huikatkoot

Perfect

(hän)olkoon huikannut
(he)olkoot huikanneet

Negative

Present

älkäämi; älkääni huikatko
(sinä)älä huikkaa
(hän)älköön huikatko
(me)älkäämme huikatko
(te)älkäätte huikatko
(he)älkööt huikatko

Perfect

älkäämi; älkääni olko huikannut
(sinä)älä ole huikannut
(hän)älköön olko huikannut
(me)älkäämme olko huikanneet
(te)älkäätte olko huikanneet
(he)älkööt olko huikanneet

Eventive Mood

Affirmative

Present

minähuikanneisin
sinähuikanneisit
hänhuikanneisi
mehuikanneisimme
tehuikanneisitte
hehuikanneisivat

Perfect

minälienisin huikannut
sinälienisit huikannut
hänlienisi huikannut
melienisimme huikanneet
telienisitte huikanneet
helienisivät huikanneet

Negative

Present

minäen huikanneisi
sinäet huikanneisi
hänei huikanneisi
meemme huikanneisi
teette huikanneisi
heeivät huikanneisi

Perfect

minäen lienisi huikannut
sinäet lienisi huikannut
hänei lienisi huikannut
meemme lienisi huikanneet
teette lienisi huikanneet
heeivät lienisi huikanneet

Optative Mood

Affirmative

Present

minähuikaton
sinähuikatos
hänhuikatkoon
mehuikatkoomme
tehuikatkootte
hehuikatkoot

Perfect

minäollon huikannut
sinäolkootte huikannut
hänolkoon huikannut
meolkoomme huikanneet
teolkootte huikanneet
heolkoot huikanneet

Negative

Present

minäällön huikkaa
sinäällös huikkaa
hänälköön huikatko
meälköömme huikatko
teälköötte huikatko
heälkööt huikatko

Perfect

minäällön ollo huikannut
sinäällös ollo huikannut
hänälköön olko huikannut
meälköömme olko huikanneet
teälköötte olko huikanneet
heälkööt olko huikanneet

Passive

Indicative Mood

Affirmative

Present

huikataan

Perfect

on huikattu

Imperfect

huikattiin

Pluperfect

oli huikattu

Negative

Present

ei huikata

Perfect

ei ole huikattu

Imperfect

ei huikattu

Pluperfect

ei ollut huikattu

Potential Mood

Affirmative

Present

huikattaneen

Perfect

lienee huikattu

Negative

Present

ei huikattane

Perfect

ei liene huikattu

Conditional Mood

Affirmative

Present

huikattaisiin

Perfect

olisi huikattu

Negative

Present

ei huikattaisi

Perfect

ei olisi huikattu

Imperative Mood

Affirmative

Present

huikattakoon

Perfect

olkoon huikattu

Negative

Present

älköön huikattako

Perfect

älköön olko huikattu

Eventive Mood

Affirmative

Present

huikattaneisiin

Perfect

lienisi huikattu

Negative

Present

ei huikattaneisi

Perfect

ei lienisi huikattu

Optative Mood

Affirmative

Present

Perfect

Negative

Present

ällön huikattako
ällös huikattako
älköön huikattako
älköömme huikattako
älköötte huikattako
älkööt huikattako

Perfect

ällön oltako huikattu
ällös oltako huikattu
älköön oltako huikattu
älköömme oltako huikanneet
älköötte oltako huikanneet
älkööt oltako huikanneet

Nominal Forms

Infinitives

I Infinitive (Base Form)

huikata

II Infinitive

Active Inessivehuikatessa
Active Instructivehuikaten
Passive Inessivehuikattaessa

III Infinitive

Active Inessivehuikkaamassa
Active Elativehuikkaamasta
Active Illativehuikkaamaan
Active Adessivehuikkaamalla
Active Abessivehuikkaamatta
Active Instructivehuikkaaman
Passive Instructivehuikattaman

IV Infinitive

Active Nominativehuikkaaminen
Active Partitivehuikkaamista

V Infinitive

huikkaamaisillani

Participles

Active 1st Participlehuikkaava
Active 2nd Participlehuikannut
Active 3rd Participlehuikkaama
Passive 1st Participlehuikattava
Passive 2nd Participlehuikattu

Other

Examples in Finnish Dialects

huikata
Examples
  • talvisin aikan ko vähä̀ pakàst ol – – huikkasis siäl nes suδè. (Hinnerjoki)
  • Prami ämänt huikka väkkiäs rual. (Kalanti)
  • Kyl sepaimen pruukas ain sit – – huikata ja laula. (Perniö)
  • ku ensmäne sylỳheiniä latoon paiskatti sinä̀ vua= vuonna, huikatti: lehmissi vasìkoi, uttissi= uuhisia karìtoi. (Suomusjärvi)
  • niim mettä vastaa ko sinne huikataa sp. (Pomarkku)
  • Huikakkaa miähet syämhän! (Laihia)
  • mum pitääs mennä huikkaamhan tuata poikaa jopellolta pois. (Nurmo)
  • ei sekuovi silloo huikkaaskun on lämmintä se pysyy piilos. (Nurmo)
  • se oli jakoaikana se tapana, että ei saak koluta eikä kovaa huikata, sillä paikalla käy sitte ukkone. (Kihniö)
  • Laskiaisena ne huikkaa: hoi pitkiä pellavaittia naapuriin tappurat. (Parkano)
  • Kyl siin sai väliste huikata lehmiä paimentaessa. (Hausjärvi)
  • nehälapset huikkas ja luikkas vaikka kuinka. (Hollola)
  • huutoa huikkoa nii julmast, ninku mikä repiis. (Lemi)
  • Hautajaisissa laulaja làulooh hùikkas sit virren ja tek siunavuksen. (Hirvensalmi)
  • Minähän niille huikkasij jo että tulukaahan. (Kuusamo)
  • se on kertto= tikka, joka huikkoà. (Vermlanti)
  • kun nelapset syntyy niin ne huikkoa. (Vermlanti)
  • kun kurk= kurki huikkaśuudella talonpaikalla, se lykyn huikkaś poes. (Vermlanti)
  • Juna huikkas jo. (Orimattila)
  • Kirkonkelloja soitettaessa se pieni kello se huikkaa. (Juuka)
  • tloo= tulee pahoja sanomie, johii tappaetoo= tappaa itsensä, korvissa huikkaś. (Vermlanti)
  • Vaihdoimme hevosia ja huìkatti vaa, eì erès linkkuveìst vɛlìst annettu. (Sauvo)
  • hevosiiki ku huikkaivat. (Vihti)
  • huikkaa nokka nokin, kun ei mitiäv väliä tie. (Hollola)
  • huikkaisiit piippuja. (Lemi)
  • Mie huikkasi tää kello. (Kirvu)
  • En voittant enkä hävint, viije kans ko huikkasiikelloa, ni sit sai ommai takasii. (Kuolemajärvi)
  • ainha sitä silmämutikàs= summamutikassa huikattii evähii kansakoulun ruokatunnilla. (Uusikirkko Vpl.)
  • Huiketua hevost silmiinnäkemättä! (Kurkijoki)
  • Huikatessa harvo voettaa. (Juva)
  • Ee näitä passoo huikata ihan vastakkain, maksahan vähä ies piälisiä. (Sonkajärvi)
  • huikkasivap piippuja. (Nivala)
  • oekein hevossakurithan= hevoskauppiaathan, -huijarithan ne huikkovaa markkinoella jos kuim paljo. (Sotkamo)
  • en sunkaa mie – – uo teht sen tempu jot uon huikànt mänemää viimeisen kirjeen. (Uusikirkko Vpl.)
  • Huikkooppaspallo tännek ku= niin minä otan kiin̆ni. (Kangasniemi)
  • se huikkas kirveem mulle ojaa̰yli. (Nivala)
  • Vähäisestä sateesta: muutamija kertoja vettä hùikkas vähän. (Vehmersalmi)
  • Tosa hän jälles o huikkamas, pyytelemässä, mankumassa. (Kalanti)
  • se huikkai= huimasi niin kun nousin leikkauspöydältä ylös. Minua on huikkannu niin koviim päästä. (Vihti)
  • se ei huikkoav= sure vàekka siltä vähäm mäniśki rahoja hukkaan. (Konginkangas)
  • em minä siitäihmisestä huikkoa, piittaa. (Konginkangas)
  • Huikata, ryypätä. (Haapavesi)

Samples in Old Finnish

huikata
Citations
  • (1700) JAvociferor, ropar
  • (1750) JlisP 111~ luickaa
  • (1750) G I 191ahigstar, ropar, skriar i skogen, vociferor; lapset huikkasiwat kangahalla barnen higstade på sandmoon; ~ luikata

Translations

  • holler, to yell, shout