Hyphenation: suut‧tu‧a
Indicative
Present
| Sg.1 | suutun |
| Sg.2 | suutut |
| Sg.3 | suuttuu |
| Pl.1 | suutumma |
| Pl.2 | suututta |
| Pl.3 | suuttuut; suuttuvat; suututaa |
| Impersonal | suututaa |
Imperfect
| Sg.1 | suutuin |
| Sg.2 | suutuit |
| Sg.3 | suuttui |
| Pl.1 | suutuimma |
| Pl.2 | suutuitta |
| Pl.3 | suuttuit; suuttuivat; suututtii |
| Impersonal | suututtii |
Conditional
| Sg.1 | suuttuisin |
| Sg.2 | suuttuisit |
| Sg.3 | suuttuis |
| Pl.1 | suuttuisimma |
| Pl.2 | suuttuisitta |
| Pl.3 | suuttuisiit; suuttuisivat; suututtais |
| Impersonal | suututtais |
Potential
| Sg.1 | suuttunen |
| Sg.2 | suuttunet |
| Sg.3 | suuttunoo |
| Pl.1 | suuttunemma |
| Pl.2 | suuttunetta |
| Pl.3 | suuttunoot |
| Impersonal | suututtannoo |
Imperative
| Sg.2 | suuttuist; suutu |
| Sg.3 | suuttukoo |
| Pl.2 | suuttukaa |
| Pl.3 | suuttukoot |
| Impersonal | suututtakkoo |
Infinitives
| I Infinitive | suuttua |
| II Infinitive, inessive | suuttujees |
| II Infinitive, instructive | suuttuen |
| III Infinitive, illative | suuttumaa |
| III Infinitive, inessive | suuttumaas |
| III Infinitive, elative | suuttumast |
| III Infinitive, abessive | suuttumata |
| IV Infinitive, nominative | suuttumiin |
| IV Infinitive, partitive | suuttumista; suuttumist |
Participles
| Active Present | suuttuva |
| Passive Present | suututtava |
| Active Past | suuttunt; suuttunut |
| Passive Past | suututtu |
Verbs conjugated like suuttua
sittua,
vaihtua,
haihtua,
aattua,
mahtua,
tarttua,
taittua,
tottua,
puuttua,
muuttua,
kaatua,
suuttua,
Etymology
From Proto-Finnic *suuttudak. Cognates include Finnish suuttua and Veps suutta. See: Finnish with old forms '
suuttua'.
Sample Sentences