Nominal Forms
Infinitive:
hitta
Past Participle:
hitter
Present participle:
Cognates
-
Indicative
Present
| iak;iæk | hitti; hittir |
| þū | hitti; hittir |
| han | hitti; hittir |
| vī(r) | hittom |
| ī(r) | hittin |
| þē(r) | hitta |
Preterite
| iak;iæk | hitte |
| þū | hitte |
| han | hitte |
| vī(r) | hittom |
| ī(r) | hittin |
| þē(r) | hitto |
Conjunctive
Present
| iak;iæk | hitte |
| þū | hitte |
| han | hitte |
| vī(r) | hittom |
| ī(r) | hittin |
| þē(r) | hittin |
Preterite
| iak;iæk | hitte |
| þū | hitte |
| han | hitte |
| vī(r) | hittom |
| ī(r) | hittin |
| þē(r) | hittin |
Imperative
| þū | hitti |
| vī(r) | hittom |
| ī(r) | hittin |
Verbs conjugated like 'hitta'
berætta,
fænkta,
fæsta,
gipta,
gæsta,
hitta,
hæmpta,
hæpta,
hætta,
krista,
lypta,
lysta,
lænkta,
læsta,
lætta,
mista,
mætta,
orsækta,
skipta,
skæmpta, etc. (List truncated at 20 verbs)
Verbs similar to 'hitta'
hætta,
bita,
giæta,
gipta,
gita,
giuta,
hæpta,
hæta,
heta,
hinna,
Etymology
Verbs referencing "hitta"
Swedish
hitta.