kaikua – Finnish with old forms verb conjugation

Finnish with old forms verb forms of kaikua

Warning! This page contains a lot of Finnish verb forms that do not exist in today's Finnish. Click here to conjugate today's Finnish verbs.

The obsolete and archaic forms are marked in purple.

The Finnish verb conjugations are grouped in three conjugation tables:

Active

Indicative Mood

Affirmative

Present

minäkaiun
sinäkaiut
hänkaikuu
mekaiumme
tekaiutte
hekaikuvat

Perfect

minäolen kaikunut
sinäolet kaikunut
hänon kaikunut
meolemme kaikuneet
teolette kaikuneet
heovat kaikuneet

Imperfect

minäkaiuin
sinäkaiuit
hänkaikui
mekaiuimme
tekaiuitte
hekaikuivat

Pluperfect

minäolin kaikunut
sinäolit kaikunut
hänoli kaikunut
meolimme kaikuneet
teolitte kaikuneet
heolivat kaikuneet

Negative

Present

minäen kaiu
sinäet kaiu
hänei kaiu
meemme kaiu
teette kaiu
heeivät kaiu

Perfect

minäen ole kaikunut
sinäet ole kaikunut
hänei ole kaikunut
meemme ole kaikuneet
teette ole kaikuneet
heeivät ole kaikuneet

Imperfect

minäen kaikunut
sinäet kaikunut
hänei kaikunut
meemme kaikuneet
teette kaikuneet
heeivät kaikuneet

Pluperfect

minäen ollut kaikunut
sinäet ollut kaikunut
hänei ollut kaikunut
meemme olleet kaikuneet
teette olleet kaikuneet
heeivät olleet kaikuneet

Potential Mood

Affirmative

Present

minäkaikunen
sinäkaikunet
hänkaikunee
mekaikunemme
tekaikunette
hekaikunevat

Perfect

minälienen kaikunut
sinälienet kaikunut
hänlienee kaikunut
melienemme kaikuneet
telienette kaikuneet
helienevät kaikuneet

Negative

Present

minäen kaikune
sinäet kaikune
hänei kaikune
meemme kaikune
teette kaikune
heeivät kaikune

Perfect

minäen liene kaikunut
sinäet liene kaikunut
hänei liene kaikunut
meemme liene kaikuneet
teette liene kaikuneet
heeivät liene kaikuneet

Conditional Mood

Affirmative

Present

minäkaikuisin
sinäkaikuisit
hänkaikuisi
mekaikuisimme
tekaikuisitte
hekaikuisivat

Perfect

minäolisin kaikunut
sinäolisit kaikunut
hänolisi kaikunut
meolisimme kaikuneet
teolisitte kaikuneet
heolisivat kaikuneet

Negative

Present

minäen kaikuisi
sinäet kaikuisi
hänei kaikuisi
meemme kaikuisi
teette kaikuisi
heeivät kaikuisi

Perfect

minäen olisi kaikunut
sinäet olisi kaikunut
hänei olisi kaikunut
meemme olisi kaikuneet
teette olisi kaikuneet
heeivät olisi kaikuneet

Imperative Mood

The 3rd person forms in Imperative are borrowed from the corresponding optative mood forms.

Affirmative

Present

kaikukaami; kaikukaani
(sinä)kaiu
(hän)kaikukoon
(me)kaikukaamme
(te)kaikukaa
(he)kaikukoot

Perfect

(hän)olkoon kaikunut
(he)olkoot kaikuneet

Negative

Present

älkäämi; älkääni kaikuko
(sinä)älä kaiu
(hän)älköön kaikuko
(me)älkäämme kaikuko
(te)älkäätte kaikuko
(he)älkööt kaikuko

Perfect

älkäämi; älkääni olko kaikunut
(sinä)älä ole kaikunut
(hän)älköön olko kaikunut
(me)älkäämme olko kaikuneet
(te)älkäätte olko kaikuneet
(he)älkööt olko kaikuneet

Eventive Mood

Affirmative

Present

minäkaikuneisin
sinäkaikuneisit
hänkaikuneisi
mekaikuneisimme
tekaikuneisitte
hekaikuneisivat

Perfect

minälienisin kaikunut
sinälienisit kaikunut
hänlienisi kaikunut
melienisimme kaikuneet
telienisitte kaikuneet
helienisivät kaikuneet

Negative

Present

minäen kaikuneisi
sinäet kaikuneisi
hänei kaikuneisi
meemme kaikuneisi
teette kaikuneisi
heeivät kaikuneisi

Perfect

minäen lienisi kaikunut
sinäet lienisi kaikunut
hänei lienisi kaikunut
meemme lienisi kaikuneet
teette lienisi kaikuneet
heeivät lienisi kaikuneet

Optative Mood

Affirmative

Present

minäkaikuon
sinäkaikuos
hänkaikukoon
mekaikukoomme
tekaikukootte
hekaikukoot

Perfect

minäollon kaikunut
sinäolkootte kaikunut
hänolkoon kaikunut
meolkoomme kaikuneet
teolkootte kaikuneet
heolkoot kaikuneet

Negative

Present

minäällön kaiu
sinäällös kaiu
hänälköön kaikuko
meälköömme kaikuko
teälköötte kaikuko
heälkööt kaikuko

Perfect

minäällön ollo kaikunut
sinäällös ollo kaikunut
hänälköön olko kaikunut
meälköömme olko kaikuneet
teälköötte olko kaikuneet
heälkööt olko kaikuneet

Passive

Indicative Mood

Affirmative

Present

kaiutaan

Perfect

on kaiuttu

Imperfect

kaiuttiin

Pluperfect

oli kaiuttu

Negative

Present

ei kaiuta

Perfect

ei ole kaiuttu

Imperfect

ei kaiuttu

Pluperfect

ei ollut kaiuttu

Potential Mood

Affirmative

Present

kaiuttaneen

Perfect

lienee kaiuttu

Negative

Present

ei kaiuttane

Perfect

ei liene kaiuttu

Conditional Mood

Affirmative

Present

kaiuttaisiin

Perfect

olisi kaiuttu

Negative

Present

ei kaiuttaisi

Perfect

ei olisi kaiuttu

Imperative Mood

Affirmative

Present

kaiuttakoon

Perfect

olkoon kaiuttu

Negative

Present

älköön kaiuttako

Perfect

älköön olko kaiuttu

Eventive Mood

Affirmative

Present

kaiuttaneisiin

Perfect

lienisi kaiuttu

Negative

Present

ei kaiuttaneisi

Perfect

ei lienisi kaiuttu

Optative Mood

Affirmative

Present

Perfect

Negative

Present

ällön kaiuttako
ällös kaiuttako
älköön kaiuttako
älköömme kaiuttako
älköötte kaiuttako
älkööt kaiuttako

Perfect

ällön oltako kaiuttu
ällös oltako kaiuttu
älköön oltako kaiuttu
älköömme oltako kaikuneet
älköötte oltako kaikuneet
älkööt oltako kaikuneet

Nominal Forms

Infinitives

I Infinitive (Base Form)

kaikua

II Infinitive

Active Inessivekaikuessa
Active Instructivekaikuen
Passive Inessivekaiuttaessa

III Infinitive

Active Inessivekaikumassa
Active Elativekaikumasta
Active Illativekaikumaan
Active Adessivekaikumalla
Active Abessivekaikumatta
Active Instructivekaikuman
Passive Instructivekaiuttaman

IV Infinitive

Active Nominativekaikuminen
Active Partitivekaikumista

V Infinitive

kaikumaisillani

Participles

Active 1st Participlekaikuva
Active 2nd Participlekaikunut
Active 3rd Participlekaikuma
Passive 1st Participlekaiuttava
Passive 2nd Participlekaiuttu

Other

Examples in Finnish Dialects

kaikua
Examples
  • Yhden aikaan vilkas liikenne sitte kaikui ja kaikui pois, loppui. (Jukkasjärvi)

Samples in Old Finnish

kaikua
Citations
  • (1700) Jcaickua resono, skallar emot, geer genliud
  • (1750) JlisP 23→ caju
  • (1750 1700) G I 309a= J; owat kaikkuneet hafwa skallat, låtit höra sig; kaiku, kaiku kandeleeni lomma min harpa; 309b jo soiwat Sauwosa kellot kaiku kellot Kainuhussa det ringes; 313b kaikkua = kajahtaa; kijtos kaikkukohon lofsången må skalla; NB differentiam inter kajahdan et kaikun: kajahtaa on wähästä kuulumisesta, kaikkua hywin kuulua; kaikkua gifwa et hårdt liud, echo eller genswar ifrån sig, validius resonare; ~ kajajaa; → kaju

Examples
  • Swahn 1706 79Micä parcu – – Tänne cuulupi cuillen, Cauwas caickuwi sanoma
  • Moll 1749 2Ihanat Idäiset kielet, Suomen sywän suculaiset – – Owat caicki caicunehet, Täsä paicas
  • SAchr 1766 2asanahan saarna nyt cansain corwisa caicu
  • Weman 1772 5Ilo kaikkupi kylissä, Riemu koko Ruotzin maassa
  • Weman 1772 17Anna kaikkua kylissä, Sekä soiton että laulun
  • Francke 1780 132että se [Jumalan sana sydämessänne] koko teidän elämänne aikana kaikuis ja kajahtais
  • Liz 1780 241senkaltainen martauxen soimu ei wielä tähänkän aikaan kuulu seisahtanen kaikumasta
  • AAchr 1728 1kyl cunnian cuckula caiku – – Cuins heljäl helinäl Heliconillen, huittulen hyppät
  • AAchr 1761b 32Metzät täällä caicuwat
  • Francke 1780 33ilma kaikkuu siitä taiwallisten Sangarten kiitoshuudosta

Verbs similar to 'kaikua'

raikua, aikoa, haipua, jatkua, joikua, kaatua, kaikota, kaita, kaivaa, kakkia,

Translations

  • ring, to resound, reverberate, echo
  • echo, to reflect off of a surface and return